Realismia
Keltaisen talon projektin suhteen alkaa valkenemaan karu totuus. Kerhohuoneen käyttöönottoiltapäivä lähestyy ja talon alakerta on yhä ns. "vaiheessa". Alakerran parissa puuhataan nykyisellä työväellä varsin uutterasti ja uusikin mies tuli näyttäytymään, mutta aivan liian vähäisin henkilöresurssein ollaan liikkeellä. Kelvollisia työnohjaajia laskin tänään talossa puuhailleen ainakin kolme kpl ja työntekijöitä oli kaksi kpl. Yläkerrassa on kerhohuone jonkinlaisessa kunnossa. Kuin ihmeen kautta siellä on edistystä tapahtunut. Rappuset ovat asiakaskunnalleni ongelmalliset ja voin hyvinkin kuvitella, että kaikki eivät suostu kiipeämään niitä ylös. Varasuunnitelmani alakerran käytöstä ei toteutune ainakaan vielä. Muutamaan kertaan olen muistuttanut palotikkaista, niitä ei näy. Muutamaan kertaan olen puhunut sähköjohdoista ja puuttuvasta sähköstä. Tänään kävi yllättäen sähkömiehiä katsomassa yläkerran huonetta. Sanoivat ongelmia löytyneen. Pelkään pahinta, toivon ihmettä. Käymälän tuuletusputki puskee aromia yläkertaan ja ratkaisua on pähkäilty ihailtavalla tarmokkuudella. Välillä olen pistänyt aromia puskevan putken päälle esteen, jolloin aromit jäävät alakerran väen murheeksi. Muutamaan kertaan olen puhunut kahvinjuontimahdollisuudesta joko ylä- tai alakerrassa. Keittiön lattia on auki, vesiputkesta tulee likaista vettä, mutta mitä positiivisinta tänään tuli upeat design-astiastot projektin johtajan kyydissä talon käyttöön. Lienee osoitus naisen logiikasta: Kahvinjuontihetkeä juhlistavat peräti upeat kupit, ehkä muutkin miehisiä putkiaivoja askarruttavat ongelmat selviävät. Projektin johtaja näyttäytyi konsultoiden minua tavoilleen uskollisesti ilmaiseksi ja muistuttaen kerhohuoneemme vuokranmaksusta. Olin ymmärtänyt saavamme kerhohuoneen käyttöömme työpanosta vastaan. En tule suostumaan vuokranmaksuun. Pistin tyytyväisyydellä merkille, että edelliset konsultointihetket eivät olleet pudonneet huonolle kasvualustalle. Ideointini oli pistetty käytäntöön ilmeisellä menestyksellä. Nämä saattavat olla vähäpätöisiä asioita, mutta ilmainen konsultointityö on mielestäni ongelmallista. Toistaiseksi puheliaan johtajattaren mainitsemia konsultointipalkkioita ei ole näkynyt eikä niistä uudestaan ollut puhetta. Nyt onnistuin sentään vihjaisemaan olevani tosissani km-korvausten suhteen. Kaikesta valituksestani huolimatta kolmannen sektorin puuhiin minä olen ihastunut. Saa nähdä miten ehdin projektiin osallistua ravintoluentorumban alkaessa ja firman hommien puskiessa päälle.

Illalla oli urheiluseura X:n yleisurheilujaoston kokous. Realismin kaiken alleen peittävä viitta oli meidät sielläkin peittänyt alleen. Urheiluseuran nimekkäät edustusurheilijat vievät kohtuuttoman suuren osuuden taloudellisista resursseista ja urheilutulokset ovat olleet yhtä nopeakinttuista miestä lukuunottamatta aika heppoista luokkaa. Tulee SM-pisteille aika huikea hinta, todettiin. Tummaihoisia juoksijoita on käynyt esittäytymässä seuran edustusta toivoen. Pistettiin mietintämyssyn alle, sillä tilastoista löytyy valkoisia miesnylkyttäjiämme kauhistuttavia juoksuaikoja. Onko Bahrain-kiintiö täynnä? Onko peräti Lahden Ahkera-kiintiö täynnä? Harmittelin kovasti loistavan nuorisovalmentaja J:n saadessa niin vähäistä valmennusvastuuta ja kahden pätevän valmentajan puuttumista kokonaan listoilta. Ei sovi ihmetellä nuorten yleisurheiluinnon hiipumista kun seura ei halua käyttää parasta valmentajakaartiaan. Kaiholla muisteltiin entisiä aikoja, jolloin yleisurheilun pariin riitti innokasta väkeä. Nyt ne vähäisetkin innostuneet sielut kaikkoavat valmennussähläilyjen myötä. Pitääkö kaikki paljastaa? Ei, tämä loppuu nyt.